Tänään 17.5. vietetään kansainvälistä homofobian, transfobian ja bifobian vastaista päivää. Päivä on saanut alkunsa, kun Maailman terveysjärjestö WHO poisti kyseisenä päivänä vuonna 1990 homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta. Siis vasta vuonna 1990. Niin moni edistysaskel seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksissa on tapahtunut vasta aivan hiljattain. Samaan aikaan ihmiset, joilla ei ole mitään kosketusta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen kanssa, ihmettelevät, miksi näitä asioita pidetään esillä. Niitä pidetään esillä siksi, että asenteet, joita he juuri osoittivat, eivät ole ehtineet muuttua vielä tarpeeksi. Myös lainsäädännössä ja erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien näkymisessä yhteiskunnassa — muuallakin kuin stereotyyppisissä tv-sarjarooleissa — on vielä paljon tehtävää.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat erilaista syrjintää, homo-, trans- ja bifobiaa ja myös suoranaista väkivallan uhkaa. Me tiedämme, että on yhä maita, jossa on hengenvaarallista kuulua seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Ei meillä täällä Suomessakaan ole ollenkaan niin hyvä tilanne, kuin usein kuvittelemme. Aloitetaan vaikka siitä helpoimmasta: kiroillaan voimasanoilla, ei toisten identiteetillä. Homottelun ja muun loukkaavan kielenkäytön tulee loppua, ja sen kitkemisessä vastuu on meillä aivan jokaisella. Rakennetaan jokaiselle turvallinen tila olla oma itsensä.
Aina kun kuulet jossakin homottelua, niin mieti sitä, että siinäkin porukassa joku saattaa pelätä oman identiteettinsä puolesta. Tiedätkö millaista on kasvaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana nuorena? Tiedätkö millaista on kohdata homofobiaa? Tiedätkö millaista on pelätä oman seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi? Minä tiedän. Jokainen esimerkki, jokainen aikuinen ja jokainen hetki, kun näihin asioihin puututaan ja näitä asioita käsitellään, voi merkitä jollekin nuorelle enemmän kuin mikään muu. Nytkin jotkut nuoret, kuten minä aikoinani ja yhä vieläkin, painivat sellaisten tunteiden kanssa, että riitänkö sellaisena kuin olen. Niin kauan kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat syrjintää, näistä asioista tulee puhua. Kyse ei koskaan ole vain sanoista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista 45 % kokee yhä tänäkin päivänä omassa kodissaan henkistä- ja kolmasosa fyysistä väkivaltaa. Tulokset tulivat ilmi kouluterveyskyselystä.
Rankkaa homofobiaa kokeneena tiedän, miten musertavaa syrjintä omien läheisten osalta voi olla. Se rikkoo lapsia ja nuoria. Se rikkoo myös aikuisia. Homofobiaa, transbofiaa tai bifobiaa kokeneiden tulisi saada apua näiden asioiden käsittelyyn. Sateenkaarinuorten asunnottomuus on esimerkiksi maailmalla suuri ja vakava ilmiö, jota on vastikään alettu tutkimaan myös Suomessa. Yhteiskuntamme ei vielä tarpeeksi hyvin tunnista homofobian vaikutuksia nuoriin. Itse menetin yhteyden omiin vanhempiini heti oman identiteettini löydyttyä, eikä tilanteen vakavuutta missään kohtaa tunnistettu. Olisin kaivannut kriisiapua, aivan kuin kuka tahansa vanhempansa menettänyt nuori. Sateenkaarinuoria ei saa jättää missään kohtaa yksin. Meidän on rakennettava turvallista yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä. Rakennustyön tulee lähteä jo varhaiskasvatuksesta, jossa on tärkeää käsitellä perheiden moninaisuutta ja jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta. Se tarkoittaa monipuolisempaa sanastoa ja kuvastoa sekä asioista keskustelemista ja pohtimista vaikenemisen sijaan. Sateenkaariperheillä, lapsilla ja nuorilla kuten myös aikuisilla on oikeus näkyä.
Sateenkaariystävällinen kunta:
* Huomioi lasten, nuorten ja perheiden moninaisuuden varhaiskasvatuksesta harrastuksiin.
* Kitkee aktiivisesti pois vähättelevää ja syrjivää sanastoa kouluissa ja harrastuksissa.
* Kannustaa työntekijöitään olemaan avoimesti omia itsejään ja toimimaan siten myös esimerkkeinä lapsille ja nuorille.
* Tarjoaa kriisiapua homo-, trans- tai bifobiaa kokeneille ja tunnustaa syrjinnän vaikutukset ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
* Liputtaa Pride-päivänä viestinä kaikille yhdenvertaisesta kohtelusta sekä anteeksipyyntönä syrjinnästä, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat kokeneet.
* Kouluttaa henkilöstöä kohtaaamaan sateenkaarevia ihmisiä niin synnytyssairaalassa, kuin vanhuspalveluissakin. Tietämättömyys ei ole syy toimia tökerösti.
Mun pulla sun uuni 