Homofobia on ahdistelua – aika uudistaa käsityksemme yhdenvertaisuuden To do -listasta

Olen onnistunut pitkästä aikaa nostattamaan itselleni pride-raivon. Se raivo on syntynyt lukuisista uutisista, tutkimuksista, viesteistä ja kohtaamisista, jotka ovat osoittaneet uudelleen ja uudelleen sen, miten paljon meillä on vielä tehtävää yhdenvertaisuuden eteen.

Raivo on kuitenkin noussut pintaan ennen kaikkea sen puolesta, että lapset ja nuoret, jotka nyt kasvavat, ansaitsevat parempaa. He ansaitsevat kasvaa rauhassa perheissä, joita ei syrjitä perhemuodon perusteella. He ansaitsevat kasvaa nuoriksi ystäväpiirissä ja sukujuhlissa, joissa heidän identiteettiään ei kyseenalaisteta tai arvostella. He ansaitsevat hengittää vapaasti ilman, että katsojan silmät porautuvat sisimpään ja saavat olon epämukavaksi.

On aika nostaa kissa pöydälle – homofobia on myös ahdistelua. Minua ahdistaa katse, joka arvioi minua seksin, tai ennemmin oletetun seksin perusteella. Älä ikinä katso lasta tai nuorta niin. Älä katso myöskään minua. Se on ahdistelua. Jokaisella sateenkaarevalla ihmisellä tulee olla mahdollisuus puhua avoimesti omasta elämästään ilman, että kukaan ahdistelija liittää kertomusta heti millään tavalla seksiin, ellei nyt sitten suoraan olla puhumassa seksistä. Jos tunnistat katsoneesi ihmistä näin, nyt on aika pysähtyä. Sinun ennakkoluulosi ovat monien ihmisten syrjinnän ja vähemmistöstressin pääsyy.

Avaan nyt hieman mielestäni huolestuttavimpia ajankohtaisia asioita sateenkaari-asioissa. Toki lainsäädännössä on omat ongelmansa, kuten siinä, että odotamme yhä translakia. Nämä nyt esiin nostamani muut ongelmat ovat kuitenkin osa arkea ja murrosta, joka on väistämättä edessämme. Yksi niistä on sateekaari-ihmisten “hyväksynnästä” eteenpäin pääseminen ja erityisten haasteiden tutkiminen ja tunnustaminen.

Yksi näistä isoista alla kuplivista haasteista on ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyys ja niistä aiheutuvat mielenterveyden ongelmat. Näiden juurisyyt ovat vähemmistöstressissä, eli siinä jatkuvassa itsensä, muiden ja tilanteiden tarkkailussa. Osittain toki myös sisäistetyssä homofobiassa, jota ainakin vielä itsestäni tunnistan. Meidän päällemme on kaadettu enemmistön ennakkoluulojen kanssa selviytyminen. On uuvuttavaa ja yksinkertaisesti väärin yrittää pienentää itseään ja joutua ajattelemaan toisten tunteita sellaisissa asioissa, joissa siihen ei ole mitään syytä ja se haittaa sinua itseäsi. Jatkuva varpailla oleminen ja ulkopuolisuus heteronormatiivisessa maailmassa on valtava kuorma. Minun ei pitäisi joutua pelkäämään menettäväni arvostusta, ystäviä, sukulaisia tai kollegoita. Minun eikä kenenkään muun sateenkaarevan pitäisi joutua kiusallisiin tilanteisiin, jossa joku ajattelee seksiä kuullessaan perheestäni tai pitää perheeni tavallisesta arjesta kertomista jonkinlaisena homorummutuksena. 

Vuonna 2022 lapsi voi yhä menettää vanhempansa tai ystävät jättää, kun tulet ulos kaapista. Tämä on se todellisuus, jossa elämme, kun joku sanoo, ettei meillä ole myöskään heteropridea. Monet sateenkaari-ihmiset ovat yksinäisiä. Pridekuukauden lisäksi on se todellisuus, jossa kukaan ei soita syntymäpäivänä, ei vieläkään. Ja ylipäänsä voi olla vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi jakaa kaiken. Seksuaalinen suuntautuminen kun todella on yksi osa ihmistä, eikä se takaa, että mitään muuta yhteistä sitten olisikaan. Silti myös ne ihmiset, joiden kanssa on paljon muuta yhteistä, ovat aina vähän erilaisia, ettekä voi täysin nähdä toistenne maailmoihin. Ette niin kauan kuin me sateenkaari-ihmiset olemme yhteiskunnallisesti toisia. Niin kauan kuin meillä on vähemmistöstressiä, jonka enemmistö ja yhteiskunta päällemme kaatavat.


Toinen näkökulma, joka nostattaa pride-raivoani, on työelämä. Yhä 2022 olemme lukeneet, että naimisiin meneminen saman sukupuolen edustajan kanssa voi aiheuttaa potkut. Peräti 92 % suomalaisista sateenkaari-ihmisistä on työpaikalla jossain määrin kaapissa seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä suhteen. Kokonaan uusi sukupolvi sateenkaarevia nuoria aikuisia on siirtymässä työelämään. Kaappi ei voi olla se, joka heitä siellä odottaa. Työelämän on oikeasti muututtava yhdenvertaiseksi ja jokaisen prideä liputtavan yrityksen käytävä läpi, miten yhdenvertaisuutta oikeasti tullaan työpaikalla edistämään. Representaatioilla on merkitystä, ja moni meistä sateenkaari-ihmisistä yhä etsii itseään kuvaavaa sanastoa nälkäisenä kaikkialta, kun sitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Työpaikkojen sanastosta ja kuvastosta se puuttuu lähes täysin. Kaikista tärkeintä on luoda ilmapiiri, jossa kaikilla on turvallinen ja hyvä olla, puuttua kaikkeen häirintää, päivittää sanastoa ja kuvastoa ja pitää huolta, että johdossa ollaan perillä siitä, miten sateenkaariasioita voidaan käsitellä sensitiivisesti. Tällä hetkellä sateenkaarevat ihmiset pohtivat vaihtavansa työpaikkaa tai koko alaa syrjinnän ja vähemmistöstressin takia. Kun muutamme työelämää, muutamme samalla maailmaa sellaiseksi, jossa voi kasvaa ilman pelkoa, ahdistelua ja epämukavuutta nyt sekä sillä tulevalla työuralla.

Tämä kolmen lapsen äiti on kyllästynyt kannattelemaan tuntemattomien ihmisten tunteita.

Julkaissut munpullasunuuni

Meidän sateenkaariperheen reciprocal ivf matka ja elämää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: