Miten me tultiin tähän hetkeen?

Tultiin tähän hetkeen varmasti aikalailla samalla tavalla kun lähes kaikki naimisissa olevat pariskunnat. Tavattiin, tutustuttiin, ihastuttiin ja rakastuttiin. Tehtiin kaikki vielä ihan su-per perinteiseen tyyliin muttei sitten kuitenkaan ihan. Mentiin kihloihin vuonna 2015 niin että kosittiin yhdessä vuorotellen toisiamme samanlaisilla sormuksilla ja itkettiin about koko homma läpi. Jep, tehtiin se just niin kun noh me. Homma oli myyty mulle niin että ”käydään vaan kattomassa niitä sormuksia”. Lopulta löysin itseni kihlajaisreissulta ja yltiö romanttisesta puistosta sormus sormessani. Semmosia me ollaan.

Samoilla kriteereillä mentiin Sateenkaariperheiden perhevalmennukseen ja Alkutaipale tapaamisiin ”kuuntelemaan ja tutustumaan eri tapoihin perheellistyä” yeah right ja mitä olen 30- vuotias kahden lapsen äiti että näin sekin sitten vain meni nappiin 🙂

Sanotaan nyt lyhyesti että meidän parisuhteen alku ei ollut mitenkään helpoin. Se oli oikeastaan ihan tosi kaamea. Toivon todella ettei kukaan nykyään joudu kokemaan enää samaa ja osittain varmasti siksi haluan tuoda esiin sateenkaariperheiden arkea ja elämää että hei me ihan tosi ollaan ihan tosi normaaleja ja ihan tosi onnellisiakin vielä. Olisin itse aikoinani tarvinnut paljon sellaisia esikuvia. Meidän piti parikymppisinä päättää heti kuinka tosissaan ollaan toistemme suhteen. Oltiin tosissaan. En sen koommin ole osaa perheestäni tavannut joten päätös oli pohdittava tarkasti. Toisaalta oli helpompi kun asia oli jo pohdittu siinä vaiheessa kun mentiin ekan kerran naimisiin niin ei jännittänyt enää alttarilla niin paljoa.

Hääpäiviä meillä on kolme ilman yhtäkään eroa. Rekisteröitiin meidän parisuhde kahdestaan keväällä 2016 ennen ensimmäisiä reciprocal ivf hoitoja. Teknisesti ottaen ei oltaisi voitu saada reciprocal ivf hoitoa ilman sitä enkä olisi voinut perheensisäisesti adoptoida tyttöämme. Onneksi näitä vaatimuksia ei enää äitiyslain astuttua voimaan ole. Hyvät bileet ne silti oli, oli oikeastaan aika ihana karata salaa naimisiin ja silti saada ihan oikeat häät. Se missä oltiin ehdottomia tän suhteen oli se että allekirjoitettiin vaan paperit rakkausrunojen saattelemana sillä haluttiin säästää tahdon ja tahdotko ja muut jutut ns. oikeaa hetkeä varten. Omasta mielestämme oikeat häämme juhlimme kesällä 2017 sukulaisten ja ystävien läsnäollessa lapissa. Teknisesti ottaen koska pappi sanoi aamenen viikonloppuna päätyivät allekirjoittamamme paperit maistraattiin arkena ja saimme kolmanneksi hääpäiväksemme päivän jota emme muista. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin strömsössä olisi meillä ollut tylsät kirkkohäät. Eli ehkä parempi että tää meni just näin. Kahdet häät -en kadu. Vaimo tosin on luvannut vielä ne kolmannet joskus koska me rakastetaan juhlia.

Olemme molemmat aina halunneet lapsia ja (ison) perheen. Keskustelut hieman ehkä sen osalta kuitenkin kesken 😀 Siinä helppo tie tähän pisteeseen kolmekymppiseksi kahden lapsen äidiksi isolla vauvalainalla 🙂 Mutta lainassa ne lapset vaan muutenkin on.