Tasa-arvoinen vanhemmuus on vaikeaa niin kauan kuin vanhemmuuteen suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä onko vanhempi synnyttänyt vai ei-synnyttänyt vanhempi. Jos vanhemmuuteen suhtauduttaisiin koko ajan samoin olisi vanhemmuus varmasti myös paljon helpompaa. Samalla murtuisi äitimyytti ja äitienkin asema varmasti helpottuisi niin töissä kuin kotona. Isät ja muut ei-synnyttäneet vanhemmat taas saisivat olla juuri sitä mitä he itse halusivat kun päättivät lasta tähän maailmaan toivoa ja yrittää: olla täysiä vanhempia. Ei vanhempia silloin kun vanhempi 1. ei ole paikalla vaan olla vanhempia aina ja kaikkialla. Moni asia on toki muuttunut viimeisen kymmenenkin vuoden aikana valtavasti ja odotamme tälläkin hetkellä uutta vanhemmuuslakia. Korona kuitenkin taas nosti esiin keskustelua vanhemmuuden tasa-arvosta ja siitä tarvitaanko toista vanhempaa esimerkiksi lapsen syntymään mukaan.
Itsellä nämä keskustelut menivät vahvasti ihon alle. Ymmärrän että rajoitusten tehtävä on rajoittaa ihmisten elämää ja sitä kautta turvata ihmishenkiä. Tällaisessa viestinnässä ottaa nopeasti kuitenkin tasa-arvotyö valonnopeudella takapakkia. Lapsen kaikkia vanhempia tarvitaan tasa-arvoisen vanhemmuuden rakentumisessa koko ajan. Vanhemmuudeen fyysisyys naisoletetuilla raskaudessa ja synnytyksessä sekä imetyksessä on oma todella tärkeä asiansa mutta sen ymmärtäminen lisää tasa-arvoista vanhemmuutta. Tämä ymmärrys tarvitaan kaikille vanhemmille jotta tasa-arvoiseen vanhemmuuteen aletaan kasvaa yhdessä heti siitä hetkestä kuin lapsi antaa ilmoittaa merkkejä tulostaan. Yksi asia mitä en voi ymmärtää on se ettei tietoa olisi kaikille näistä fyysisistä puolista. Eihän niitä voi ymmärtää jos niistä ei saa tietoa.
Meillä on ihana ja maailman paras neuvola. Kokonaisvaltaisesti neuvola tarvitsisi kuitenkin vielä kehittämistä siinä miten perhe kohdataan siellä kokonaisuutena. Verenpaine ja paino jne ovat toki tärkeitä mutta perhettä pitäisi entistä enemmän ”valmentaa” kohtaamaan vanhemmuus yhdessä. Odotusaikana jos joskus olisi tärkeää voida pohtia oman parisuhteen tilaa, jaksamista ja toiveita hoivavastuun jakautumisesta. Millainen minä haluan olla vanhempana? Millainen sinä haluat olla vanhempana? Miten jaamme vauvavuoden? Kyllä neuvolassa voisi kannustaa keskustelemaan nimenomaan hoivavastuusta sillä vain vauvan kanssa vietetty aika opettaa vauvan hoidosta. Jos muutamme käsitystämme hoivavastuusta neuvolassa autamme myös perheitä rakentamaan tasa-arvoista vanhemmuutta jossa kaikilla lapsilla on entistä läheisempi ja turvallisempi suhde vanhempiinsa. Tämä ei vie perheiltä mahdollisuutta vaikuttaa itse asiaan mutta se vaatii heitä pohtimaan miksi he toimivat sillä tavalla kuin toimivat. Miksi hoivavastuu ei jakaudu kaikille vanhemmille? Miksi minä en olisi läsnä vauvan ensimmäisessä vuodessa? Vanhemmuuskeskustelussa pitää päästä eteenpäin siitä että mikä on taloudellisesti järkevää sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet että ns. isyysloman pitäminen on lähtökohtaisesti monesti paljon taloudellisesti järkevämpää kuin hoitovapaalle jääminen. Ja tätä varten on onneksi valmistelussa uusi vanhemmuuslaki. Odotamme vanheemmuuslaki innolla, harmi ettei se vielä ehtinyt tähän meidän kolmoseemme mutta tiedättekö mikä ehti, äitiyslaki! Kolmatta lastamme ei perheensisäisesti adoptoida vaan me olemme molemmat hänen äitejään.
Raskauden fyysisyys jättää helposti toisen vanhemman vähän tuuliajolle jos raskausoireista ja muutoksista kehossa ei yhdessä puhuta. On jännittävää huomata myös miten nopeasti raskauden fyysisyyden unohtaa vaikkei siitä ole itsellä edes kovin pitkä aika. Tämän takia juuri raskauden fyysisistä puolista pitäisi puhua mahdollisimman paljon jotta kokemus lapsen odotuksesta tulee aktiiviseksi ja jokapäiväiseksi molemmille vanhemmille. Tällöin on paljon helpompi myös psyykkisesti valmistautua vauvan syntymään.
Tärkeässä roolissa on monille sosiaalisessamediassa toimivat vertaistukiryhmät. Siksipä järkytys oli suuri kun lensin ulos vauvaryhmästä ei-synnyttävänä vanhempana. Olemme molempien lasten raskausaikoina kuuluneet isoon vauvaryhmään sekä pienempiin vauvaryhmiin joissa laskettuaika on ollut kaikilla samoihin aikoihin. Pienemmän ryhmät ovat olleet tärkeitä vertaistuen paikkoja sillä niistä on aina huomannut että ”ai tämähän on ihan yleistä, tämä kuuluu näille viikoille” ja olemme voineet keskustella vertaisryhmässä esiin nousseista asioista jotka ovat olleet ajankohtaisia myös meidän perheelle erityisesti vauvan ensi kuukausien aikana kun kysymyksiä on ollut paljon. Seuraamme yhä ryhmiä siinä määrin että niistä näkee aina jotakin vinkkejä/kysymyksiä koskien lapsen ikätasoa. Siksi järkytys oli suuri kun liityttyämme ryhmään sieltä haluttiin yhtäkkiä kaikki ei-raskaana olevat puolisot ulos. Raskauden fyysisyyden hierominen vasten kasvoja sattui ja tuntui tosi pahalle. Ryhmän tietoihin muutettiin äidin sijalle ”fyysisesti kantaa sisällään lasta” tms. sillä ”tasa-arvon” nimissä ei toinenkaan äiti saanut ryhmään jäädä josta jollakin ihme syyllä haluttiin miesoletetut pois. Ja tässä kohtaa ollaan ongelman ytimessä. Miten toinen vanhempi voi ymmärtää raskautta jos hän on kaiken tiedon ulkopuolella? Miten tasa-arvoinen vanhemmuus rakennetaan jos vanhemmuuteen suhtaudutaan niin että toinen vanhempi on aina varalla eikä häntä välttämättä tarvita. Ja itse en kyllä voinut ymmärtää miksei raskauden fyysisyydestä voi puhua näiden ihmisten puolisoiden, heidän lastensa isien läsnäollessa.
Täytyy sanoa että otin tämän todella raskaasti, korona oli evännyt mahdollisuuteni päästä neuvolaa ja ultraan eikä tiedossa ollut kauanko tilanne jatkuu ja pääsisinkö synnytyssairaalaan mukaan vauvan ensi hetkiin. Tämän lisäksi vertaistukiryhmä päätti sulkea toiset vanhemmat ulos tuen piiristä. Tuntui että jäin aivan yksin raskausajatuksen kanssa mutta ryhmässä toki kehoitettiin minua menemään ”kotiini kokemaan sitä raskautta”. Siis tämmöistä ihan oikeasti vuonna 2020. Ja sitten ihmetellään miksi vanhemmuus ei rakennu tasa-arvoisesti. Vaahtoan tästä siksi että tällaisilla asioilla on yhtälailla todella paljon merkitystä siinä missä vanhemmuuslailla joka kannustaa molempia vanhempia jäämään kotiin lapsen kanssa. Sinä joka luet tämän niin voit olla se henkilö joka muuttaa tämmöistä kulttuuria vertaistukiryhmissä jonne ihmiset lähtökohtaisesti hakeutuvat silloin kuin he ylipäänsä haluavat olla mukana ja haluavat saada tietoa. Minulla on kaksi lasta ja olen synnyttänyt joten kuva raskaudesta ja vanhemmuudesta on kuitenkin aika vahva. Tuntui ihan kamalalle vaikkapa niiden esikoisten isien puolesta joilta evättiin tämä mahdollisuus heidän sitä itse halutessaan. Tieto on valtaa ja tieto on myös tasa-arvoa. Siinä missä ei synnyttävä vanhempi huomioidaan neuvolassa tasavertaisesti hän tarvitsee myös foorumeita jossa kysellä pulloruokinnasta vaippoihin, unikouluun ja parhaisiin kantoreppuihin. Ja on totaalista saivartelua väittää että luomalla ryhmä jonne liittyy kolme ei-synnyttävää vanhempaa olisi tosiasiallista tietoa kun kaikki keskustelu käydään muualla ja ei-synnyttänyt vanhempi jälleen sivuutetaan yhdellä foorumilla, foorumilla jonne hän on vieläpä itse hakeutunut. Taas tuijotetaan vanhemmuutta jostakin ihme vinkkelistä että tieto annetaan vaan tietyllä tavalla vanhemmaksi tuleville. Me kaikki olemme se muutos joka tarvitaan vanhemmuuden tasa-arvoisuuteen. Miksi sinä halusit lapsia? Miksi puolisosi halusi lapsia? Miten te haluatte toimia yhdessä vanhempina? Tiedättekö samat asiat lapsistamme? Jos ette niin miksi ette?
Meillä toimii puhuminen ja puhuminen ja puhuminen. ”Kerrothan sitten kaiken” sanoin ensimmäiseksi Essille. Raskaus on ihana asia. Se on kovin fyysinen eikä sitä voi ymmärtää toisen vanhemman roolista ilman apua. Kun Essi kertoo niin tiedän mitä tapahtuu. Kun Essi ei kerro unohtuu arjessa helposti koko raskaus. Tämä on kuitenkin meidän raskautemme, meidän vauvamme ja jos me emme sitä yhdessä jaa ei ole ketään muutakaan jonka kanssa se jakaa. Kysynkin sinulta: jaatko raskautesi mielummin tuntemattomien kanssa kuin puolisosi kanssa? Auta puolisoasi ymmärtämään raskaus, synnytys ja lapsivuode-aika. Vertaistuki on siinä isossa roolissa joten puolusta kumppanisi oikeutta tietoon. Kannusta etsimään tietoa, kannusta olemaan aktiivinen neuvolassa. Yhdessä rakennettu vanhemmuus auttaa jaksamaan kun vauva itkee ettekä nuku. Trust me, meillä on loppu vuodesta kolme alle viisi vuotiasta, tiedän mistä puhun. Kun vanhemmuuteen suhtautuu alusta asti niin että me olemme puoliksi vanhempia säästyy myös isoilta riidoilta ja suruilta kiikkustuolissa, näin minä uskon.
Mun pulla sun uuni 